Yleistajuinen tiedekirja ”Taruissa on totta” kerää kiitosta arvioijilta

Mikko K. Heikkilän vertaisarvioitu yleistajuinen tiedekirja ”Taruissa on totta – Suomalaisen perimätiedon ylenkatsottu historiallinen arvo” ilmestyi Kirjakorttelin Yö -tapahtumassa 8.8.2025. Ensimmäiset kirja-arvostelut ilmestyivät viikolla 34. Alla suoria sitaatteja arvioista ja linkit kuhunkin arvioon.

Kuvaleike Sanoma-konserniin kuuluvan Sydän-Satakunta-lehden jutun alusta.

”Uudessa kirjassa tutkija esittelee useampia perimätietona kulkeneita tarinoita ja etsii kertomuksista niiden sisältämiä tosiasioita. Heikkilä ei väitä, että kansan suussa kulkeneet tarinat olisivat aina tosia, mutta kirjan nimen mukaisesti tarinoissa on mukana paljon tosiasioita. Siksi hän katsoo, ettei tarinaperinnettä voi sivuuttaa tieteellisessä tutkimuksessa leimaamalla kertomukset munkkirunoiksi, kulkutarinoiksi tai myyttikasaumiksi.”

”Perusteellisimmin Heikkilä selvittää kirjassaan pirkkalaispäällikkö Matti Kurjen historiallisuutta, pirkkalaisten alkuperää sekä Klaus Kurjen toimia Laukon kartanossa.”

”Heikkilä toteaa Länsi- ja Peräpohjassa 1320-luvulta kauppiaina, lapinkävijöinä ja maanviljelijöinä vaikuttaneiden ja Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukon myöntämällä luvalla saamelaisia verottaneiden pirkkalaisten olleen nimensä mukaisesti Pirkkalan pitäjästä lähtöisin, vaikka nykyisin toista väitetään. Väitteensä tueksi tutkija esittelee koko joukon asioita, joille hän on löytänyt vankkoja perusteluja.”

”Kirjan esimerkit tuovat julki niin vakuuttavia suullisissa tarinoissa säilyneitä yksityiskohtia, että lukijan on vaikea väittää, etteikö taruissa olisi totta.”

Päätoimittaja Timo Simula 23.8.2025 Sydän-Satakunta-lehdessä.

Lue koko arvio: Onko vanha tarina vaimonsa elävältä polttaneesta Laukon kartanonherrasta totta vai tarua? – Mikko K. Heikkilä etsi ja julkaisi todisteet – Sydän-Satakunta

* * *

”Mikko Heikkilä ei ole ensimmäinen, joka on Suomessa ymmärtänyt suullisen tarinaperinteen potentiaalisen historiallisen lähdearvon ja käyttänyt sitä lähdekriittisesti, mutta hän lienee nyt ensimmäinen, joka on näinkin monen esimerkkitapauksen analyysilla nostanut asian framille, ”ottanut härkää kiinni sarvista”! – – Teemaa taustoitetaan muualla maailmalla viime vuosikymmeninä lisääntyneellä kiinnostuksella suullisen historian tutkimukseen ja sen metodien kehittämiseen. Heikkilä käsittelee kirjassaan laajimmin Laukon kartanoon liittyvää Klaus-herran, Elinan ja Kirstin tulista kolmiodraamaa ja pystyy vahvistamaan suurella todennäköisyydellä paikkakunnalta tallennetun suullisen perinteen katolisen ajan viimeisen piispan Arvid Kurjen perheeseen 1470-luvulla: tuomari Klaus Kurkeen ja hänen toiseen puolisoonsa Elinaan.”

Historioitsija, FL Markku Korteniemi 19.8.2025 Hapatusta.net-sivustolla.

Lue koko arvio: https://hapatusta.net/2025/08/19/taruissa-on-totta/

* * *

”Suomen lähdeköyhä muinaisuus rikastuu loistavassa tutkimuksessa – – Miltei toivottomaksi lähdetilanne niukkenee varhaiskeskiajassa, johon Mikko K. Heikkilä pureutuu. Paitsi yksilöiden myös kansan vaiheet ovat likipitäen kadotettuja. Latinan- ja ruotsinkielinen kirjoittelu alkoi Suomenmaassa kirotun myöhään ja kituliaasti. Antoisimmat lumppupaperiläjät varmaan paloivat jo 1400–1500-luvuilla Turun ja Kuusiston piispanlinnan hävityksissä. Keskiajan alkuperäislähteet mahtuvat nykyisin muutamaan hyllyväliin. Tämäkään kama ei ole kovin kertomuksellista eikä vastaa kysymyksiin, jotka meitä eniten askarruttavat.”

”Muinaistutkimuksen toivo elää perimätiedossa. Sen määrässä Suomi on maailman kärkimaita. Ylioppilaat, papit ja tieteilijät intoutuivat kansallisiin rientoihin ja onneksemme keräsivät runoutta ja suorasanaisiakin tarinoita ennen kuin sukupolvien ketju katkesi ja suullinen perinne haipui kirjoitusten tieltä. Perimätieto on historioivien tieteiden aarre muuten lähdeköyhässä maassa. Ihmeen moni akateeminen suomalaistutkija on silti suhtautunut siihen pelkkinä satuina. Maailmalla valtavirta on kääntynyt myötäiseksi suullisen perinteen uskottavuudelle.”

”Kirja on taiten taottu kriittisyyden pajassa ja useiden tieteiden yhteisessä ahjossa, hyvän kirjoitustaidon vasaralla, lukijaan luottamisen alasimella, jostakin erittäin mielenkiintoisesta metallista, ikään kuin lähteiden alkuaineesta. Heikkilä onnistuu kumoamaan opponenttiensa ylenkatseen. Suullisella perimätiedolla on kuin onkin historiallinen arvo. Ei siis pelkästään kulttuurin kuvajaisena vaan myös jälkenä tositapauksista, joita ihmiset kokivat, näkivät, kuulivat ja sukupolvien saatossa muistelivat.

Historioitsija, FT Teemu Keskisarja Fb-seinällään.

Lue koko arvio: https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=710178435354474&id=100090869707271

Hyvin varustelluista kirjakaupoista ja kustantajan verkkokaupasta: Taruissa on totta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *