Uutuusteokseen ”Suuria suomalaisia puolustuspuheita” (Rosebud 2025) on ansiokkaasti koottu merkittäviä puheita 1500-luvulta 1900-luvun loppuun asti. Kalevi Kalemaan kokoama teos on pääosin ilmeisen asiantuntevaa työtä. Helsingin Sanomien 5.9. julkaisemassa arvostelussa Veli-Pekka Leppänen totesi, että Kalemaa on koostanut puheet osaavalla kädellä ja ”kontekstoi nasevasti kunkin puhujan puheenvuoroineen”. On todella hienoa, että tällainen teos on julkaistu. Yhden puheen kohdalla koostajalla on sattunut kuitenkin valitettava nukahdus, eikä kriitikkokaan ole sitä ilmeisesti huomannut.
Puhekokoelman sivuilla 64 ja 65 esitellään ”Humoristin viimeiset sanat, Maiju Lassila”.
Saatekirjoituksessa sivulla 64 on ”Maiju Lassilan” eli Algoth Untolan viimeisten vaiheiden esittelyssä useita asiavirheitä, ja seuraavalla sivulla (65) siteeratussa puhetekstissä virheitä on enemmän kuin rivejä. Kirjaan kopioidusta puhetekstistä myös puuttuu pieniä pätkiä.
Miten tämä on mahdollista? Siten, että Kalemaa on kopioinut puheen Leo Lindstenin (jonka nimi on kirjoitettu kirjassa väärin muodossa ”Lidsten”) kirjasta ”Maiju Lassila, legenda jo eläessään”, jonka WSOY julkaisi vuonna 1977, eikä ole ilmeisestikään lukenut Marko A. Hautalan ”Maiju Lassilasta” (kirjailijanimi) eli ”Irmari Rantamalasta” (kirjailijanimi) eli Algoth Untolasta kirjoittamaa tieteellistä elämäkertaa, jonka Warelia julkaisi vuonna 2021.
Kalevi Kalemaan lähteenään käyttämän Leo Lindstenin lähteenä oli Otavan vuonna 1954 julkaisema Toivo T. Kailan muistelmateos ”Eräs elämä”. Kalemaa ei tiedä tai ei muista, että historioitsija Juhani Piilonen löysi alkuperäisen, Untolan lyijykynällä konseptipaperille kirjoittaman tekstin Kansallisarkistosta Toivo T. Kailan kokoelmasta vuonna 1986 ja kirjoitti siitä 21-sivuisessa Untola-aiheisessa kirjoituksessaan Parnasso-kirjallisuuslehdessä vuonna 1998. Piilonen siteeraa artikkelissaan löytämäänsä tekstiä, mutta siteeraa sitä osin väärin (vaikkakin tarkemmin kuin Kaila muistelmissaan), siitä huolimatta, että Piilosellakin on siis ollut alkuperäinen puheteksti silmiensä edessä.
Ensimmäisen kerran puheteksti on julkaistu täysin sanatarkasti, mitään pois jättämättä ja pilkulleen ja alkukirjaimilleen oikeassa asussaan, Warelian vuonna 2021 julkaisemassa elämäkerrassa sivulla 947. Tässä elämäkerrassa on myös tutkittu perusteellisesti kyseisen puhetekstin syntyolosuhteet ja dokumentin myöhemmät vaiheet. (Siinä on samalla oikaistu myös Piilosen tästä puhetekstistä Parnasso-artikkelissaan esittämät virheelliset väitteet ja epäuskottavat oletukset.) Näyttää selvältä, että edes Piilonen ei ole ymmärtänyt puhetekstin kaikkia yksityiskohtia. Se selittää ainakin yhden virheen. Muut virheet voivat selittyä huolimattomuudella ja/tai tarkoituksellisella stilisoinnilla.
Alla olevassa karkearesoluutioisessa kuvaleikkeessä on pääosa siitä elämäkerran sivusta, johon Untolan teksti on kopioitu tarkoin autenttisessa asussaan:
Untolan lyijykynällä kirjoittaman tekstin syntyolosuhteet ja dokumentin vaiheet käydään ALGOTH-elämäkerrassa seikkaperäisesti läpi sivuilla 945–949. Koska uutuusteos ”Suuria suomalaisia puolustuspuheita” saattaa herättää kiinnostusta tätäkin puhetekstiä kohtaan – mikä olisi hienoa – ja koska todellinen teksti ansaitsee tulla luetuksi autenttisessa muodossaan, Warelia julkaisee tekstin taustoituksineen ilmaiseksi ladattavana viisisivuisena pdf-tiedostona 28.9.2025.
Suora linkki Algoth Untolan puheen lataussivulle (ilmainen!)
Myös koko elämäkerta on painettuna teoksena edelleen saatavilla. Suora linkki koko elämäkerran tilaussivulle (35 euroa). Teosta ei ole saatavilla e-kirjana eikä äänikirjana.
PS: Kalevi Kalemaa ei siis ilmeisesti tunne Hautalan teosta. Tämä selittää myös puhetekstin saatteessa (s. 64) olevat asiavirheet. Ne olisi suotavaa korjata arvokkaan teoksen mahdolliseen toiseen painokseen.
Saatteen asiavirheet:
1) Kalemaan mukaan Maiju Lassilan oikea nimi oli ”Algot Tietäväinen, sittemmin Untola”. Marko A. Hautalan elämäkerta osoittaa kiistattomasti, että Algoth oli läpi elämänsä nimenomaan Algoth eikä hän itse milloinkaan kirjoittanut etunimeään muodossa ”Algot”. Yhtään sellaista asiakirjaa tai muuta omakätistä merkintää ei ole ainakaan toistaiseksi osunut yhdenkään Untola-tutkijan silmiin. Kaikki ne harvat tapaukset, joissa hän on jossakin säilyneessä dokumentissa tai painotuotteessa kirjoittanut etunimensä omakätisesti kokonaan, ovat muodossa ”Algoth”. Algot ei siis ole ollut milloinkaan Untolan oikea etunimi, vaikka niin hyvin monissa lähteissä väitetään (myös Untolaa käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa yhä edelleen). Oikea etunimi olikin siis Algoth, koko hänen elämänsä, kuolemaan asti. Tämän ainoan kriittisen tarkastelun kestävän kirjoitustavan ovat myös elämäkerran lukeneet kirjallisuudentutkijat ottaneet elämäkerran ilmestymisen jälkeen käyttöön, eikä kukaan tutkija ole julkaissut kesän 2021 jälkeen mitään vastaväitettä Hautalan teoksen johtopäätökselle ja sen perusteluille.
2-4) Kalemaan mukaan ”Maiju Lassila” kuoli ”kesällä 1918 matkalla Suomenlinnan kuolemanleirille”. Kolme virhettä: Untola kuoli 21. toukokuuta, ei kesällä; kuoli matkalla Santahaminaan, ei Suomenlinnaan; kuoli matkalla teloitettavaksi, ei matkalla leirille.
5) ”Hänen puolustuspuheestaan on säilynyt vain tämä osa.” Alkuperäisestä konseptipaperista ei näytä puuttuvan mitään, vaan lyhyt puheteksti on siinä kokonaisuudessaan.
Lisäksi: Kalemaan tekstistä voi saada sellaisen käsityksen, että puhe olisi todella pidetty, ja tämä oli vielä Hautalankin käsitys hänen tehdessään Untolasta väitöskirjaa (julkaistu 2010) ja sen jälkeen elämäkertaa valmistellessaan. Vuonna 2021 ilmestyneessä elämäkerrassa kuitenkin osoitetaan, että hyvin todennäköisesti Untola ei koskaan päässyt puhettaan esittämään. Perustelut sisältyvät yllä mainittuun ilmaiseksi ladattavissa olevaan pdf-tiedostoon ja tietysti elämäkertaan.
Kiistatonta on, että tuo lyijykynällä kirjoitettu lyhyt teksti on Untolan itsensä kirjoittama. On myös ilmeistä, että hän kirjoitti sen tarkoituksella lukukelpoiseen muotoon eli hänen kirjoittamakseen harvinaisen selvällä käsialalla. Untola saattoi kirjoitushetkellä pitää oletettavana, ettei pääse puolustuspuhettaan suullisesti esittämään, niin kuin ei sitten hyvin todennäköisesti päässytkään, ja siksi puheen oli tärkeä säilyä kirjoitetussa muodossa.
Se säilyi!
Luetaan sitä siinä muodossa kuin Untola sen oikeasti kirjoitti.
Marko Vesterbacka 28.9.2025
