Teksti ja kuva: Marko Vesterbacka
Tämän aamun (7.10.) Helsingin Sanomissa ilmestyi Veli-Pekka Leppäsen kirjoittama muistokirjoitus 28.9.2023 edesmenneestä professori, oikeusfilosofi ja kirjailija Aulis Aarniosta. Loppuvuosikseen Auliksesta tuli Warelian kirjailija. Kustannusalalla itsekin kokenut konkari lähetti meille käsikirjoituksensa pääsiäisen aikoihin keväällä 2018. Julkaisupäätös oli helppo tehdä. Tapasimme ja ystävystyimme.
Aloituskuvassa Aulis on käymässä Warelian toimistolla tammikuussa 2019.
Romaani Väsynyt vaeltaja ilmestyi kesällä 2019 ja viimeiseksi jäänyt romaani Viiltävät muistot – Kertomus ihmisistä Suomen syntyessä syksyllä 2021. Kustannustoimitin itse Väsyneen vaeltajan, mutta Viiltävät muistot kustannustoimitti Salla Yli-Erkkilä.
Tässä omassa kirjoituksessani haluan nyt nostaa esiin erityisesti tuota Viiltävät muistot -romaania, koska tiedän että eniten Aulis toivoi häntä muistettavan hänen teoksiaan lukemalla ja Viiltävät muistot oli lopulta hänelle itselleen hänen teoksistaan kaikkein tärkein.
Sitä Aulis piti kaunokirjallisena pääteoksenaan. Myös kaikki sen lukeneet, jotka ovat lukemastaan kirjoituksin kertoneet, ovat pitäneet sitä vaikuttavana romaaniteoksena ja merkittävänä yhteiskunnallisena puheenvuorona. Olenkin alle koonnut valikoiman sitä palautetta, mitä teos on saanut. Jos sinä et vielä ole Viiltäviä muistoja lukenut, alla olevasta saat monipuolisen kuvan siitä, mistä kirjassa on kirjoittajan itsensä ja hänen lukijoidensa mielestä ollut kysymys.
Veli-Pekka Leppänen kertoo muistokirjoituksessa, että räätälin perheeseen syntyneestä Aulis Aarniosta tuli oikeusteorian maailmannimi, joka myös johti oikeus- ja yhteiskuntafilosofien maailmanjärjestöä 1980- ja 1990-luvuilla. Hänen oikeusteoreettinen pääteoksensa The Rational as Reasonable ilmestyi vuonna 1987.
Aulis Aarnio oli siviilioikeuden professorina – kaiken muun ohella – myös testamenttioikeuden erityisasiantuntija. Kaunokirjallisena ”testamenttinaan” Aulis piti juuri viimeistä romaaniaan, suurtyötään Viiltävät muistot. Se oli hänelle itselleen hänen pääteoksensa ja summansa, jossa oli myös vahva oikeusfilosofinen ulottuvuus. Romaanin päähenkilö oli räätäli, kuten Aarnion isä, mutta siitä ja monista muista tosielämän yhtymäkohdistaan huolimatta romaani ei ollut omaelämäkerrallinen.
Leppänen mainitsee Viiltävät muistot muistokirjoituksessa, mutta koska ei luonnehdi kirjaa mitenkään, päättelen ettei hän ole romaania lukenut.
Teoksen ilmestyessä Helsingin Sanomat ei sitä arvostellut eikä muutenkaan esitellyt. Ei se silti huomaamatta jäänyt, vaan se oli myös Aarnion romaanien ystäville tuotannon loppuhuipennus.
Viiltävien muistojen julkistustilaisuuden piti alun perin olla elokuun lopussa 2021, mutta se jouduttiin koronatilanteen vuoksi siirtämään marraskuun alkuun. Katso Warelian Facebook-sivuilta Auliksen loppusanat kirjanjulkistustilaisuudessa 7.11.2021 – ja se, mitä loppusanojen jälkeen tapahtuu:
Romaanista kirjoitettiin syksyllä 2021 ja keväällä 2022 lukuisia ja yksinomaan kiittäviä arvosteluita.
Romaani tuotti arvioita ja mainintoja myös poikkeuksellisille foorumeille, kuten Lakimiesuutisiin. Juristitaustaiset kirjallisuudenystävät kokivat romaanin myös oikeusfilosofisesti erittäin tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi.
13.12.2021 ilmestyneessä Lakimies-lehdessä (numero 7-8/2021) julkaistiin professori Jaakko Husan kirjoittama peräti kymmensivuinen tutkielma ”Lainkäyttö ja oikeudenmukaisuus Aulis Aarnion romaanissa Viiltävät muistot”, joka koko mitaltaan käsitteli juuri tätä romaania. Kirjoittajan ja Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen ystävällisellä luvalla julkaisemme kirjoituksen myös Warelian verkkosivuilla. Se on kestänyt aikaa: nauttikaa, syvällisen & filosofisen kaunokirjallisuuden ystävät:
Muista juristien kirjoittamista arvioista voi nostaa esiin muun muassa Lasse Laatusen Maaseudun Tulevaisuuteen kirjoittaman arvostelun, jossa hän totesi muun muassa:
Tartuin Aarnion romaaniin Viiltävät muistot suurella uteliaisuudella. Aarnio oli professorini ja opettajani lähes viisikymmentä vuotta sitten. Hänen perhe- ja perintöoikeuden luennoistaan tajusin syksyllä 1972, mitä on oikeudellinen ajattelu. Tuo oppi on kantanut minua juristina koko urani ajan.
Ensimmäinen ajatukseni oli, miten Aarnion teksti elää Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksen suuressa varjossa. Epäilykseni oli turha. Kirjassa suuri maltillisten ihmisten joukko elää yhteistä arkea erilaisten ihmisten kanssa. Aarnio hakee kirjan hahmojen kautta oikean ja väärän rajaa. Romaanissa on vahva oikeusfilosofinen sanoma.
Aarnio ei romaanissaan syytä, liioittele, paasaa, tuomitse eikä herjaa niitäkään, joiden käytös ei täytä oikeudenmukaisuuden vaatimusta.
Hänen romaanihenkilönsä taistelevat räätälimestari Kustaa Vilhelm Wileniuksen johdolla oikeuksiensa puolesta kansanihmisten sivistyneisyydellä ilman, että he antavat vihalle sokaisevaa valtaa. Johtopäätökset Aarnio jättää lukijalle. Hän ei neuvo.
Suosittelen romaania kaikille ja erityisesti heille, jotka uskovat aina olevansa oikeassa. Yhteisymmärryksellä on arvonsa – myös silloin, kun vedetään oikean ja väärän rajaa.
Lasse Laatunen teki oman työuransa EK:n työmarkkinajohtajana. Työnantajaleiriä koko työuransa palvellut juristi kirjoitti Aarnion romaanista myös Demokraatti-lehdessä julkaistun kolumnin, joka oli samalla voimakas puheenvuoro yhteisymmärrystä tavoittelevan konsensuskulttuurin puolesta.
Näin kolumni alkoi:
Aulis Aarnio on kansainvälisesti arvostettu siviilioikeuden ja oikeusfilosofian tutkija. Aarnion romaanissa on vahva oikeusfilosofinen sisältö. Kirjan henkilöhahmojen kautta professori piirtää väkevästi oikean ja väärän rajaa. Aarnio on ilmeisesti eniten tätä kysymystä Suomessa pohtinut juristi. Hänen oikeustieteellinen tuotantonsa on laaja ja merkittävä. Nyt hän romaanissaan nostaa oikean ja väärän pohdinnan lain tasolta demokratian tasolle.
Suosittelen kirjan lukemista kaikille.
Vaikka Aarnion kirja sijoittuu vuoden 1918 sotaan, sen jälkeisiin vuosiin ja Lapuan liikkeen aikaan, antaa se ajattelemisen aihetta myös nyt vastakohtaisuuksien lietsomisen aikakautena. Oikean ja väärän raja ei kulje eri puolueiden, vastakkaisten työmarkkinaosapuolten, suomalaisten ja maahanmuuttajien eikä muidenkaan tahojen välissä, vaan eri intressipiirien sisällä.
Yhteisymmärrykseen pyrkiminen yhteiskunnassa ei ole kiinni koulutuksesta eikä asemasta. Sen sijaan se vaatii sydämensivistystä, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuuden tunnetta. Toisen osapuolen kunnioittamista. Yhteisymmärryksellä on iso arvo vedettäessä oikean ja väärän rajaa niin politiikassa kuin työmarkkinapolitiikassa. Sama pätee muuhunkin kanssakäymiseen yhteiskunnassa.
Lue koko kolumni:
https://demokraatti.fi/lasse-laatunen-lain-ja-kohtuuden-tahden/
Aulis itsekin kirjoitti romaanin valmistuttua oman arvionsa siitä, mitä hän oli tavoitellut. Kirjoitus julkaistiin Wareliaanissa loppuvuonna 2021: Kirja historian unohtamista – Warelia
Kirjallisuustieteilijöiden joukosta kirjaan tarttui tuoreeltaan Panu Rajala, joka kirjoitti kirjasta marraskuussa 2021 omaan blogiinsa aloittaen toteamuksella:
Syksyn hiljainen merkkitapaus, joka ei ehkä nouse ansaitsemaansa huomioon, on ilman muuta Aulis Aarnion romaani Viiltävät muistot (Warelia 2021).
Rajala päätti kirjoituksensa Viiltävistä muistoista toteamalla:
Tämä maltin, järjen ja viisauden puolustus on monipuolisen Aarnion ehdoton pääteos, elämänkatsomuksellinen testamentti, sanoisin.
Pitkän linjan kirjallisuuskriitikoista romaanin luki tuoreeltaan ainakin Erkki Kiviniemi, joka arvioi kirjan Kulttuuritoimitus.fi:n Parasta juuri nyt -palstalla:
Aulis Aarnio on oikeustieteilijä ja pitkän kirjailijauran tehnyt, erityisesti historiallisia aiheita käsitellyt kertoja.
Uusi romaani Viiltävät muistot (Warelia, 2021) on sijoitettu kansalaissodan eli sisällissodan ja Lapuan liikkeen vaiheisiin. Kirja on puolidokumentaarinen ja siinä esiintyvien henkilöiden malleina on ilmeisesti ollut pelkästään oikeasti eläneitä henkilöitä.
Päähenkilö räätälimestari Wileniuksen mallina näyttäisi olevan Aulis Aarnion isä. Tämä on kirjallisesti itseään sivistävä, yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisuuteen pyrkivä työväenliikkeen vaikuttaja.
Romaani kuvaa seikkaperäisesti Wileniuksen ja hänen ympärillään eläneiden ihmisten kohtaloita vuosina 1917–1918 ja 1930-luvun alussa. Ansiokkaasti kirjailija näyttää vihan ja laumahenkisyyden sokeuden ja raaistavan vaikutuksen.
Wilenius on aina sovittelija, mutta tuomitaan silti vankilaan kansalaissodan jälkiselvittelyjen oikeudenkäynnissä.
Viiltävät vuodet [sic] on painava historiallinen kuvaus, jonka ydin on demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen puolustus. Henkilöiden kautta näytettynä sanoma menee perille, varsinkin kun ihmiset on kirjoitettu eläviksi ja tunteviksi.
Tapahtumien perusteellinen todenperäisyys ja erittäin hyvin muotoiltu murrepuheen toisto parantavat teosta, jonka voi sanoa kuuluvan kansalaissodan ja sen jälkeisen ajan kuvauksien aateliin. Erinomaisen sopiva lahjakirja.
Alla vielä muutamia esittelyitä ja arvioita:
Helsingin yliopiston siviilioikeuden nykyisen professorin Heikki Halilan kolumni Lakimiesuutisissa:
https://lakimiesuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/11/lakimiesuutiset_0521.pdf (sivu 39)
Kesän kynnyksellä 2022 kirjasta ilmestyi Kanavassa historiantutkija, toimittaja ja tietokirjailija Ulla Sirénin kaksisivuinen kirjoitus, josta on alku alla olevassa kuvassa:
Parhaiten muistamme Aulista nyt lokakuussa 2023, kun luemme ja mietiskelemme Viiltäviä muistoja.
PS:
Viiltävät muistot -teosta saa varsin hyvin kirjastoista:
Viiltävät muistot : kertomus ihmisistä Suomen syntyessä | Anders-kirjastot | Finna.fi
Kirjakaupoista kolme vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa on enää saatavilla vain harvoista paikoista, mutta ainakin Rosebudin Sivullisesta ja Tampereen Akateemisesta Kirjakaupasta sitä saa. Kirjan voi myös tilata Warelian verkkokaupasta: Viiltävät muistot — Tyrvään Prykin verkkokauppa (holvi.com)
PS2:
Tämä HS:n muistokirjoituksen toteamus Aarniosta voinee synnyttää nykylukijoissa vääriä mielikuvia:
Nuoruudessa hän ajelehti aikansa, kunnes intoutui juridiikan opinnoista.
Ajelehtiminen oli niin lievää, etten sanoisi sitä ajelehtimiseksi lainkaan: Aulis valmistui yliopistosta 24-vuotiaana ja väitteli samana vuonna kun täytti 30. Kolme vuotta väittelemisestä hän oli jo Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, siis vain vähän yli kolmikymppisenä. Moni nykyajan ajelehtija elää ylipitkää nuoruuttaan vielä silloinkin…
Veli-Pekka Leppäsen kirjoittama muistokirjoitus: Aulis Aarnio 1937–2023 – Muistot | HS.fi
Muistokirjoituksen valokuvan Auliksesta on ottanut Eriika Ahopelto. Kuva on otettu samassa yhteydessä, kun Matti Kuusela kävi Kangasalla haastattelemassa Aulista Aamulehden juttuun. Kuuselan kirjoittama juttu ilmestyi Aamulehden verkkosivuilla joulupäivänä 2019.
Haastattelun suorana yllykkeenä oli silloin Auliksen viimeistä edelliseksi jäänyt kaunokirjallinen teos, ”Kangasalan erakkona” tunnetusta kuvataiteilija Einar Ilmonista ja hänen perheestään kertova ”Väsynyt vaeltaja” (Warelia 2019). Tuo lehtijuttukin on lukemisen arvoinen yhä:
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/art-2000007440028.html (tilaajille)
