Hannu S. Laine
Helsingin Sanomissa on ollut sekä artikkelisivuilla että mielipidekirjoituksissa runsaasti ilvesten metsästystä vastustavia kirjoituksia. Näissä kirjoituksissa on ollut myös virheellistä tietoa.
Ilvesten metsästys poikkeusluvilla ei perustu metsästäjäkunnan tai yksittäisten virkamiesten päätöksiin. Suomen eduskunta on säätänyt metsästyslaissa yhdenmukaisesti EU:n luontodirektiivin kanssa ilveksen rauhoituksen. Samassa laissa on säädetty myös, että ilvestä saa metsästää poikkeusluvalla laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Poikkeuslupamenettely lähtee siitä, että Luonnonvarakeskuksen (Luke) petotutkijat julkaisevat joka vuosi keväällä arvion ilveskannan tilasta. Dokumentti on melko laaja kuvaus ilvesten lukumäärästä alueittain, niiden terveystilanteesta, lisääntymisestä ja monista muista ilvesten biologiaan liittyvistä asioista. Siinä on skenaarioita kannan kehityksestä ja muun muassa mahdollisen metsästyksen vaikutuksesta kantaan tulevina vuosina.
Ilveskanta on hyvin runsas erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomen runsaan valkohäntäpeura- ja metsäkauriskannan alueilla, vaikka monet edelleen luulevat ilvestä harvinaiseksi ja jopa uhanalaiseksi. Ilves on reviirieläin. Naarasilves, jolla on pentuja, valtaa itselleen reviirin. Se sietää reviirillään uroksia ja omat edellisen vuoden pentunsa, muttei toista naarasta, jolla on pentuja. Luken mukaan Suomessa reviirin koko on noin 300 km². Edellä sanotussa Luken vuosittaisessa arviossa on piirretty karttaan jokaisen ilvespentueen viitteellinen reviiri. Siitä näkyy, että runsaan kannan alueella ei ole yhtään vapaita reviirejä. Niillä alueilla ei ilves voi lisääntyä. Nuori naaras pentuineen saa reviirinsä vain, kun vanha naaras kuolee.
Luken arvioraportin perusteella Maa- ja metsätalousministeriö antaa asetuksen suurimmasta sallitusta poikkeuslupien määrästä. Riistakeskuksen virkavastuulla toimiva virkamies päättää direktiivin, lain ja asetusten säännöksiin sekä Luken tieteelliseen tietoon perustuen yksittäisistä poikkeusluvista. Niistä voidaan valittaa oikeuteen ja on valitettukin. Kaikki dokumentit, joiden nojalla päätökset tehdään, ovat julkisia. Järjestelmä on demokraattinen ja avoin, kuten julkishallinnon tulee olla.
HS:ssä olleiden kirjoitusten perusteella näyttää siltä, että monet ihmiset jakavat eläinlajit pahiksiin ja pyhimyksiin. Pahislajeja, esimerkiksi valkohäntäpeuroja pitäisi tappaa mahdollisimman paljon. Pyhiin eläimiin, kuten ilvekseen ei saisi edes koskea, vaikka niiden kanta kestää tieteellisesti mitoitettua metsästystä siinä, missä pahistenkin. Julkishallinnon tulee perustua tieteelliseen tietoon ja rationaaliseen päätöksentekoon, mihin se nyt perustuu.
Hannu S. Laine
Hausjärvi
Yllä oleva mielipidekirjoitus on lähetetty Helsingin Sanomien mielipidesivulle lähes kaksi viikkoa sitten 24.10. mutta sitä ei ole julkaistu. Julkaisemme mielipidekirjoituksen Warelian sivulla siksi, että se liittyy valmistumassa olevaan kirjaan, jonka Warelia julkaisee huhtikuussa 2024.
Lue lisää tulossa olevasta kirjasta ja sen kirjoittajasta: https://issuu.com/warelia/docs/warelia_kevaan_2024_uudet_kirjat/6
Warelian kevään 2024 kirjojen katalogi: https://issuu.com/warelia/docs/warelia_kevaan_2024_uudet_kirjat/
